Sinne ja takaisin -sikamainen juhlaviikonloppu

Huh huh! Nyt on kyllä tämä possu ihan poikki, taidan kirjoittaa kuulumiseni viikonlopulta nopeasti ne mennä pehkuihin.

Perjantaina 13.päivä (hui! onneksi ei mitään epäonnista tapahtunut enää sinä päivänä) lähdimme emäntäni ja hänen tyttönsä kanssa ajamaan Loimaalle. Emäntä antoi minun vähän ajaa hiljaisimmilla osuuksilla, mutta suurimmaksi osaksi istuin mietteissäni etupenkillä. Minua hiukan kutitteli mahanpohjasta ne häät joista emäntäni kertoili.

Lauantaina heräsimme aikaisin ja minäkin aloin valmistautumaan häihin. Sain lainata hajuvettä ja pirkottelin sitä hiukan korvan taakse. Emäntä meni maalattavaksi ja laitettavaksi semmoiseen kampaamoon, ja sitten olikin jo kova kiire. Ensiksi menimme kirkkoon. Se naimisiinmeno oli varsin liikuttavaa ja minuakin alkoi vähän itkettämään. Onneksi oli tullut nenäliinat mukaan. Kirkossa huomasin, että olin mielestäni kovin alipukeutunut, kun ei ollut edes niitä helmiä. Päätin tarkkailla juhlia vain vaivihkaa emännän laukusta ja pitää matalaa rohviilia. Morsian oli kyllä nätti, se oli ihan kuin prinsessa. Juttelimme vähän prinsessajuttujakin, mutta ei niistä voi kertoa muille.

Häissä tanssittiin, syötiin ja juotiin sekä juteltiin paljon. Se morsian heitti kukkakimppunsakin pois jossain vaiheessa. Minä en olisi kyllä raaskinut niin kaunista heittää pois. Yksi tyttö sai sen kyllä kiinni ja se kuulemma tarkoittaa että se menee seuraavaksi naimisiin. Mistä se kimppu voi se tietää? En ihan ymmärtänyt sitä, enkä montaa muutakaan hassua juttua.

Yhdessä vaiheessa sinne ryntäsi miehiä Uranuksesta! Sukelsin heti tiiviisti käsilaukun pohjalle, ja kun uskaltauduin kurkkaamaan, ne olivat vieneet morsiamen pois! Sulhanen joutui tekemään runon jossa pyytää Uranuksen miehiä antamaan vaimonsa takaisin. Se oli oikein hieno runo, ja onneksi toimikin vielä. Ei joutunut morsian matkalle Uranukseen.

Nukahdin aika pian tämän jälkeen lämpimään käsilaukkuun, mutta kuulin myöhemmin meidän olleen jossain paarissa. Ei kuulostanut kovin mukavalta paikalta, joten ei harmita että nukahdin.

Tässä olen sunnuntaina juhlien jälkeen. Emäntä antoi minun koittaa omia helmiään, mutta ne olivat vähän isot. Siellä häissä jaettiin tuommoisia karkkejakin, mutta en syönyt omaani vielä. Säästän sen johonkin erikoistilanteeseen.

Sunnuntaina kävimme myös syntymäpäivillä. Kaksi poikaa täyttivät yhden vuoden. En ollut aivan varma mitä he olisivat minusta ajatelleet, joten päätin pysyä autossa ja vähän harjoitella vaihteiden vaihtamista. Se alkaa sujua jo ihan mukavasti.

Tässä kerron emännän tyttären pehmoleluille jännästä viikonlopustani. Huomaatteko että olen oikein kohdevalossa. Ne kuuntelivat ihan hiiskumatta ja taisivat olla vähän kateellisia minun reissustani. Toivottavasti AnnaKoo ottaa niitäkin joskus mukaansa.

Juttelin vielä ennen nukkumaanmenoa tämän Roopen kanssa. Varsin yrmeä ankka oli kyllä, eikä oikein juttutuulellakaan. Yhteisiä puheenaiheita löytyi kuitenkin helmistä, joita Roope sanoi omistavansa paljonkin. Mutta nyt on tämän possun aika mennä sänkyyn, kauniita unia!