Viimeinen päivä pohjoisessa

Aamulla herättiin aivan ihanaan auringonpaisteeseen. Aamupuuroon jälkeen oli tarkoitus lähteä mustikkametsään, Ilpo huomasi, että vintin avain on tainnut jäädä autoon. Ja auto on k-l:n miehellä töissä. Ja siellä vintillä on kaikki ämpärit ja poimurit. Ei siis lähdetty sitten; vähän olin pettynyt, kun olisin minäkin halunnut poimia mustikoita. K-l ja lapset sanoivat menevänsä huomenna, mutta sitten minä olen matkalla seuraaviin seikkailuihin.

Emäntä totesi sitten, että heillähän on hieno Ilpon tekemä avainkaappikin, mutta siellä se vaan eteisessä odottaa seinälle kiinnittämistä. Avaimet saattaisi löytyäkin, kun siellä kaapissa pidettäisiin. Kävin kaapin tutkimassa ja tarkistamassa ja totesin, että olisipa tosi hieno koti avaimille.

Uimaan ja järveä katsomaan tänään kuitenkin mentiin. Pyörillä mentiin rantaan ja ainakin minusta matka tuntui hirvittävän pitkältä. Töyssyistäkin oli, kun hiekkatietä ajettiin. Maisemat oli kyllä ihan mukavia maalaismaisemia.

Rannalla oli muitakin lapsia uimassa ja sinne sekaan Ilpo ja Ilse myös pulahtivat. Minä istuin k-l:n kanssa laavun penkillä ja katseltiin lasten riemunpitoa. Hauskaa näytti olevan ja vesi roiskui.

Mennen tullen pyöräiltiin tallin ohi, jossa Ilse käy ratsastamassa ja hevosia hoitamassa. Tulomatkalla pysähdyttiin katsomaan hevosta, joka oli laitumella aivan tien vieressä. Ilse kertoi, että sen nimi on Rocky ja se on jo aikamoisen vanha. Pysähdyttiin katsomaan myös lampaita, mutta niistä ei otettu kuvaa.

Sitten alkoikin olla jo aika pakkailla tavarat ja valmistautua lähtöön. Pussiin en vielä itse hypännyt, kun k-l sanoi, että haluaa vielä käydä jotakin näyttämässä kirkonkylällä.

Sinne lähdettiin, kun k-l:n mies tuli töistä. Mentiin taas kätkölle ja tähänkin purkkiin vietiin sellainen reissaava olento. Joku kuningas se oli. Tuossa kuvassa toivottelen sille hyvää matkaa.

Kätkön lähellä oli valtavan suuri lautasantenni, jota käytiin ihmettelemässä ihan läheltä. Emäntä kertoi, että käyttävät sitä johonkin revontulten tutkimiseen. En kyllä oikein ymmärtänyt, mutta k-l lohdutti, ettei hänkään noita juttua oikein ymmärrä.

Sitten ajettiin postin eteen ja oli jäähyväisten aika. Sinne tuttuun pussiin hyppäsin matkatavaroineni, k-l teippasi sen kiinni ja hups, laskin liukua postiluukusta postin sisälle. Yöni vietän nyt sitten täällä jatkokuljetusta odotellen, mutta mukava tässä pehmoisessa pussissani on nukkua. Uudet seikkailut odottavat!