Eka päivä Lapissa

Eilen aamulla saavuin Sodankylään – tai Vaalajärvi tämän kylän nimi kuulema on. Kuulin kovasti ääniä jo kuoren sisään ennenkuin k-l päästi minut ulos. Vähän minua pelotti, kun melkein ensimmäiseksi minua olikin vastassa koira, sen haukkumisen olin jo kuullutkin. Se yritti napata minua suuhunsa; k-l lohdutti, ettei se sillä pahaa tarkoita, se haluaisi vaan leikkiä. Koiran nimi on Rita ja k-l kertoi, että se on vielä vähän vauva: vasta 4 1/2 kk:n ikäinen.

Tapasin heti myös k-l:n lapset: Ilsen ja Ilpon. Yhdessä tutkittiin passiani ja ihmeteltiin, että olenpas jo monenmonessa paikassa ehtinyt vierailemaan.

Seuraavaksi mentiin tervehtimään perheen kolmea kissaa. Ne onneksi olivat paljon rauhallisempia kuin Rita. Kaksi niistä olikin vielä aivan pieniä pentua: perjantaina täyttävät 4 viikkoa. Täplä-emo nuoli minuakin, se kutitti kivasti. Kävin pentujen välissäkin makaamassa, kun olivat imemässä. Siellä oli lämpöistä ja pehmoista.

Kaikkien näiden uusien tuttavuuksien jälkeen halusinkin jo vähän levähtämään. K-l esitteli minulle ”huoneeni”. Siellä oli sänky ja peilipöytäkin. Ilse antoi minulle tervetuliaislahjaksi hienot aurinkolasit ja pienen peilin.

Vähän myöhemmin sain lähteä emännän kanssa ripustamaan pyykkejä ulos kuivumaan. Sain auttaa nostelemaan niitä koneesta koriin ja sitten ulkona ojentelin pyykkipoikia pussista. Sainpa itsekin kiinnittää yhden pyykkipojan. Vähän siellä ylhäällä oli tuulista ja minua hiukan pelotti.

Emäntä lähti Ritan kanssa lenkille ja minä pääsin myös mukaan. Emännän tytärkin tuli. Mentiin metsään kävelemään, suurin osa matkasta kyllä käveltiin sellaista metsätietä pitkin. Rita sai juosta siellä vapaana ja kylläpä se näytti nauttivan. Minä ihastelin maisemia kameralaukusta kurkkien.

Kanervia pääsin haistelemaan ihan läheltä. Laukusta pomppasin pois myös kun huomasin keskellä tietä hienon, punaisen sienen. Emäntä kertoi sen olevan kärpässieni ja varoitti maistamasta, koska se on myrkyllinen. Mustikoitakin metsässä oli ja välillä pysähdyttiin niitä maistelemaan. Ilse tarjoili minulle mustikoita kädeltään; olivat oikein makoisia. Nam!

Kotiin tultuamme Ilse halusi
viedä minut vierailulle nukkekotiinsa. Sain ihan itse soittaa ovikelloa. Vähän kyllä säikähdin, kun sisältä kuului koiran haukkumista. Mutta tämä koira oli ihan kiltti eikä yrittänyt purra. Tapasin koko perheen ja pääsin yhteiskuvaan heidän kanssaan. Talossa oli hieno parveke ja sieltä vilkuttelin kruunu päässä kuin kuninkaalliset ikään.

Emäntä kirjoitti muutaman kortin ja sain auttaa postimerkkien valinnassa. Löysin k-l:n merkeistä myös muutaman possuaiheisen: aika hienoja!

Päivä oli puuhaillessa kulunut jo pitkälle ja tapasin myös viimeisen perheenjäsenen, kun k-l:n mies tuli töistä. Kävin sanomassa ihan kädestä päivää ja esittäytymässä.




Pitkän päivän jälkeen oli mukava mennä yöunille pehmoiseen sänkyyn. Nukahdin heti miettiessäni, mitähän huomenna puuhaillaan...