Kalastusta, kätköilyä ja mustikkapiirakkaa

Tänään nukuttiin pitkään ja aamupäivä oleiltiin vaan. Päivällä sain auttaa emäntää ruuan laitossa. Emäntä laittoi puuhellaan tulen ja minäkin sain työntää muutaman puun pesään. Vähän pelotti saanko palovammoja, mutta hyvin se sujui. Autoin myös sipulin pilkkomisessa - olikin aika valtava sipuli; miltei isompi kuin minä itse.

Ilpo lähti k-l:n laittaessa ruokaa poimimaan mustikoita; reipas poika, ei välittänyt edes vesisateesta. Taisi olla herkut mielessä! Emäntä leipoikin ruuan jälkeen mustikkapiirakan ja vähän minua jännitti, kun sain ihan itse käyttää sähkövatkainta. Vähällä olikin, etten hupsahtanut taikinan sekaan.

Piirakasta tuli aika herkullisen näköinen ja minun olisikin tehnyt heti mieli maistaa, mutta k-l lupasi, että illalla vasta maistetaan.

Emännän mies olikin sillä aikaa pakkaillut kalastusvälineitä. Autolla mentiin joelle ja matkalla poikettiin geokätköllä. Sellainen muovipurkki se oli, jossa oli kaikennäköistä pikkutavaraa. K-l kertoi, että se oli eka kätkö, jonka he ovat löytäneet ja siitä on jo miltei 4 vuotta aikaa. Siksi paikalla on aina mukava käydä muistelemassa hauskan harrastuksen ensimmäisiä hetkiä. Sain tipauttaa kätköön sellaisen reissaavan pikkuisen härän. Se kuulema kulkee purkista purkkiin aina kätköilijöiden mukana. Vähän minua olisi kyllä pelottanut jäädä sinne purkkiin ihan ypöyksin, kun ei ollenkaan olisi tiennyt milloin joku tulee päästämään minut ulos. Postin mukana matkustaminen on kyllä paljon hauskempaa ja turvallisempaa.

Kätkön lähellä oli aikamoinen kallionjyrkänne ja siellä oli ennen ollut iso ja komea koski. Nyt vettä oli vain vähän eikä se kohissut. Vesi on nyt ohjattu voimalaitokseen.

Sitten jatkettiin matkaa jokirantaan. Ajettiin autolla aina vaan pienempää tietä ja vielä piti kävelläkin ennenkuin joki näkyi. Minä sain onneksi matkustaa k-l:n vyölaukussa. Rannassa piti heti suojautua sääskiltä, niitä oli paikalla varmaan miljoonia.

K-l:n mies onki, muttei kalaa tullut. Sanoi, että taitaa joki tulvia liikaa viimeaikaisten sateiden takia. Päätettiin kokeilla vielä toisella joella, joka oli kotimatkan varrella. Eipä kala syönyt sielläkään, mutta siellä tehtiin tulet ja juotiin kahvit. Minäkin sain maistaa vähän k-l:n kuksasta. Ei se kahvi niin kovin hyvää ollut, mutta suklaavohveli kyllä minulle maistui.

Kello oli aika paljon, kun palailtiin kotiin. Iltapalaksi ennen nukkumaanmenemistä maisteltiin sitten sitä mustikkapiirakkaa. Ihan yhtä hyvää oli kuin miltä näyttikin.