Iltapäivällä talonväen kotiuduttua söimme ja lähdimme "maalle" eli pois täältä keskustasta ja kerrostalosta.
No ihan maaseutua tämä Lieksa kyllä muutoin on. Pari kolme kilometriä suuntaan kuin suuntaan ajettua, on ympärillä joko metsää, metsää, metsää... tai peltoa ja joitakin maataloja siellä täällä. Ja 50 kilometriä itään päin tulee kuulema jo jokin Venäjän raja vastaan.
Niin ja sitten tietysti lännen suuntaan vastassa on Pielinen, suuri järvi joka on kierrettävä aina jos lähtee vaikka etelä- tai pohjoissuomeen päin reissuun. Pielisen takana on sitten Koli-vaarat. Hassua että se Koli kuuluu Lieksaan vaikka on siellä Pielisen suuren järven toisella puolella. Mutta vuosisatoja sitten raja-alueet ovat kehittyneet sillä tavalla.
Lähdimme siis illaksi Miaun miehen lapsuuskotiin. Hänen äitinsä asuu siellä vieläkin, mutta on nyt matkoilla, joten meidän täytyi mennä kastelemaan pihakukat ja lisää janoisia kukkia oli myös talon sisällä.
Tuossa kuvassa sitten mennä huristellaan autolla mutkaista ja mäkistä soratietä. Niinkuin näkyy metsää vaan jokapuolella.
Onneksi olen tottunut reissaaja, niin ei tullut huono olo. Emäntä sanoi, että hänellä tulee joskus yököttävä olo näillä teillä, jos on väsynyt.
Olikin siellä sitten piha täynnä monenlaisia ja kaunisvärisiä kukkia. Tässä ihastelen, kuinkas ollakkaan, melkein persikanvärisiä suuria gala...gla... ga-di-o-luksia.
Ja vielä toinen kuva, jossa olen tuollaisten oranssien liljojen keskellä.
Sitten ilmaantui teknisiä ongelmia...
Vesipumppu, jolla kasteluvettä nostettiin kaivosta astioihin valmiiksi, alkoi reistailla ja pätkiä. Menin tietysti Miaun miehen avuksi vian määritykseen ja ojentelin työvälineitä.
Emäntäni siinä kovasti ympärillä hätäili, etten saa mennä liian lähelle kaivon luukkua kurkistelemaan.
Tänään päivällä isäntäväkeni töissä ollessa Liisa-Kerttu kertoili millaista oli silloin elämä, kun tuo Miau oli pieni tyttö. Vuosikymmenten aikana elämänmeno on muuttunut aika tavalla.
Tietokoneista ja muista kodin "pakollisista" vempaimista ei ole ollut tietoakaan, kun eihän ole ollut edes sähköäkään joka talossa.
Miaun kotonakaan ei ole ollut aluksi esim. televisiota eikä jääkaappiakaan. Ruokajutut on täytynyt hommailla siihen malliin, että jollain muulla tapaa on eväät säilyneet.
Melkein joka talossa ja mökissä tällä seutukunnalla on ollut mm. lehmiä, eikä maitoa ole ostettu kaupasta niinkuin nykyisin. Kotitöitä on ollut paljon vuoden ympäri. Kesällä on ollut kovasti työtä siinä, kun on tehty heinätöitä ja kasattu heiniä lehmien ruoaksi talven varalle.
Niimpä sitten täälläkin oli tehty muutama heinäseiväs vanhan pellon laitaan ihan vanhasta perinteestä muistuttamaan ja Miau sekä miehensä ovat "joutuneet" olemaan lapsena heinäpellolla töissä. Vaikka toisaalta muistelevat haikeina myös sitä kuinka pellon reunassa ja kivien ympärillä kasvoivat metsämansikat ja mesimarjat.
Tuo talon vieressä oleva pelto on joku pakettipelto... ei siellä kyllä minkäänlaisia paketteja näkynyt ... Kuulema tarkoittaa sitä että sitä ei enää käytetä. Heinät ja villikukat siinä kasvaa ja jonkin EU direktiivin mukaan siitä pitää kummiskin niittää tuo heinä nurin, mutta jättää sitten siihen. Edellisviikolla oli käynyt joku semmoinen EU-tarkastajakin katsomassa ja ei ollut kummiskaan sanonut mitään noista heinäseipäistä, kun niitä on vaan neljä ja koristeeksi laitettu.
Tässä kuvassa sitten hieman hassutellaan...Olen siinä isännän ja emännän kanssa maalaistunnelmissa.
Noilla kuulemma on silloin tällöin tuollaisia viirauksia, että laittavat jotain rekvisiitta kampetta ylle ja laittavat kameran jalustalle ja ottavat jollain näkymättömällä itselaukaisimella
kuvia, joilla riemastuttavat ja ihmetyttävät määrättyjä ystäviään ja sukulaisia, lähettämällä heille hupipostia "Lyyliltä ja Einarilta".
Niin se vieri tämäkin päivä iltaan ja tässä näette sitten vuoteen jossa nukun täällä ollessa, kun en tohtinut sitä kiikkerää Liisa-Kertun kehtosänkyä lainata. Miaun mies on tehnyt tuon laatikon vanhan ladon seinälaudasta. Samoin kuin muutaman valokuvakehyksenkin. Emäntä pitää tuossa laatikossa yleensä esillä kaikenlaisia sieviä pikkuesineitä.
Hohhoijaa... huomenna taas uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti