Persikka saapui Lieksaan

Olipas lämmin reissu pohjoisesta tänne itäsuomeen Lieksaan. Tovin sain odotella matkustuspussissani ennenkuin ovi kävi ja arvasin miau-meowin tulleen kotiin. Sitten pussi aukaistiin ja hetken siinä katselimme toisiamme. Miauta näytti hymyilyttävän ja itse katselin lähinnä ihmeissäni, että minnekäs olinkaan tullut. Ajattelin täällä olevan varsinaisen kattifarmin, mutta ei....ei yhtään kissaa, ainoastaan tuollainen keski-ikäinen täti. Miaun kanssa sitten vaihdettiin vähän kuulumisia ja katseltiin tavaroitani, joita on reissun aikana mukaan kertynyt.

Miau-meow kertoi, että hän pitää kovasti kissoista, mutta omaa kissaa hänellä ei ole, mutta varmaan käydään viikon aikana tutustumassa pariin kissaan.

Sitten tapasin reppunallen ja Paavo-nallen. He tutkivat innoissaan passiani ja kaikkia hienoja leimoja, joita siihen oli matkani varrella saanut emänniltäni.

Tavarani laitettiin tuonne kirjahyllyn kaappin talteen, etteivät ne joudu hukkaan.

Seuraavaksi tutustuin Liisa-Kerttuun. Hän on yli 50-vuotias nukkerouva, jonka miau on saanut lapsena kun sen edellinen omistaja ei ole enää sillä leikkinyt. Miaun nukkena Liisa-Kerttu on ollut yli 40 vuotta. Liisa-Kerttu lupasi pitää minulle päivisin seuraa ja kertoilla tarinoita menneiltä ajoilta ja pitää muutoinkin huolta minusta sillä aikaa kun Miau on päivisin töissä.

Hänellä on sänkynä tuollainen kehto. Miaun isoveli on sen tehnyt puukäsitöillä joululahjaksi, kun miau on ollut muutaman vuoden ikäinen. Se on Miaulle hyvin rakas tuo kehto. Liisa-Kerttu tarjosi kehtoa minulle vuoteeksi vierailuni ajaksi, mutta se tuntui kyllä kovin kiikkerältä, joten pyysin saada hieman tukevamman sorttisen vuoteen.

Täällä asuu vielä möreä-ääninen Vaari-nalle,

Reppana-nalle joka on tuossa edessä.

Ja Esso-tiikeri, joka on Miaun miehen vanha lelu ja sitten olivat vuorossa vielä Nujulan pojat; Mortti ja Vertti. Ne ovatkin sitten aika vilkkaan oloiset kaverukset, aina vähän nahistelevat keskenään. Ja taitavat vähän riehuakin joskus.

Sittenpä yskähtelin siihen malliin, että ihanko tässä kuivin suin niinkin pitkän matkan jälkeen vierasta pidetään tämmöisellä helteellä.

Johan se emäntä hoksasi, että nyt vieraalle pötyä pöytään. Juotiin siinä sitten mehua ja syötiin vohveleita. Samalla katselin kisukorttia jonka emäntä oli saanut hipasta Eestistä.

Sitten ilmoitin mielellläni hieman lepääväni ja pääsin nukkumaan iltapäiväettoneita emännän vuoteelle.

Miaun miehen saapuessa töistä kiirehdin häntä ovelle vastaan. Hän vaikutti hieman yllättyneeltä minut nähdessään, vaikka tiesikin minun saapumisestani.

Nauruksihan se sitten meni ja hän alkoikin höpötellä minulle kaikenlaista hassua.

Illansuussa lähdettiin vielä eväsretkelle joen rantaan. Ajettiin ensin autolla jotain parikymmentä kilometriä ja käännyttiin kapealle tielle. Tuo paikka on osa Ruunaan koskireittiä. Tunnetuin Ruunaan monista koskista on nimeltään Neitikoski. Koskilla voi eväs- ja patikkaretkeilyn lisäksi vaikkapa kalastaa tai jos haluaa, voi laskea niitä koskia alas veneellä, kumiveneellä tai kanootilla. Mutta me oltiin ihan vaan rannalla ja syötiin eväitä.

Tuollaiselta siinä koskenrannalla näytti ja veden pauhu oli aika kova.

Minä kökötin turvallisesti rantakivellä.

Aurinko laski ja ilta alkoi pimentyä. Söin vielä hiukan tuota emännän kehumaa ja hänen suosikki retkiherkkuaan eli nuotiolla paahdettua ruispalaa jonka päällä oli yrttituorejuustoa ja sitten lisäksi tavallista juustoa.

Sitten meninkin auton penkille loikoilemaan ja odottelemaan, että isäntäpari kokoaa kamppeet kasaan ja sitten köröttelimmekin jo kotiin.