Pelit ja huvit - Pe 27.4.

Perjantaina aamulla heräsin emännän kanssa samoihin aikoihin. Yöllä olin saanut petikaverin. Sängyssäni istui Wagner. Se on kuulemma vähän rietas sika silloin tällöin. Kuulin myös, että se asuu jonkun Viivin kanssa. Miksiköhän se oli minun sänkyyni tullut? Ei kai vain pahat mielessä ;-)

Emäntä söi aamupalaksi jotain rengasjuttua... niitä oli hirmupaljon. Sain minäkin maistaa vähän, hyvää oli. Täytti masun ja antoi minulle energiaa touhuta päivän yksikseni. Emäntä meni jonnekin paikkaan, jota kutsutaan työksi. Lupasi kuulemma minut ottaa mukaan sitten maanantaina jos olen oikein kiltisti viikonlopun. Täytyy pistää parasta, että pääsee katsomaan mikä se sellanen paikka on kuin työ.

Yksin siis jäin päiväksi. Mietin mitä touhuisin. Piti olla kiltisti, joten en voinut "sikailla" ihan vapaasti. Tutkiskelin paikkoja ja löysin pienen huoneen jossa oli tosi iso vessanpytty, paljon isompi kuin se, jota käytin Tiitin luona (äh, tuli mieleen ne nolot kuvat jotka Alisa otti salaa, nolottaa vieläkin!). Kiipesin jollekin hyllylle jossa oli purkkia ja purnukkaa. Kaiken maailman rasvoja ja voiteita ne näytti olevan. Onneksi minun possunnahkani on niin hyvässä kunnossa, ettei se tarvitse mitään mömmöjä.

Välillä lepuutin jalkojani ja otin myös päivätorkkuja ahkersti. Päivä tuntui tooooooosi piiiiiiiiiiiiiiitkältä kun ei oikein ollut mitään tekemistä. Useiden torkkujen jälkeen jatkoin paikkojen tonkimista. Löysin pallon jossa oli paljon kuvia. Emäntä ilmeisesti oli sen itse rakentanut, kun se ei ollut ihan tasainen. Kiipesin pallon laelle ja huusin täysilllä: "On the top of the world"... vaikka ei se maapallo ollutkaan. Sama se, pallo kuin pallo. Hih!

Pian emäntä jo saapuikin. Innolla kirmaisin hänen luokseen. Söimme vähän ja sitten pakkasimme kassit ja lähdimme taas autoilemaan.

Vihdoin pääsin auton rattiin. Toivottavasti äiti ei suutu kun ajoin autoa, eihän minulla ole edes korttia. Anteeksi äiti!

Matkasimme emäntäni kanssa etelän suuntaan. Ajoimme vähän syrjäisempiä reittejä, että minäkin uskaltaisin ajaa kun vauhti ei ollut niin kova. Ajaminen oli kivaa. Tosin välillä vähän pelotti kun vastaan tuli autoja jotka tuntui ajavan todella nopeesti. Niillä oli varmaankin kiire jonnekin.

Paikka jonne olimme menossa lukee tuossa kuvassa. Tutkailin karttaa, joka oli matkamme varrella. Kotka on merikaupunki, toivottavasti pääsen taas meren äärelle kun olemme täällä. Kun kysyin asiasta emännältäni, niin MsMoney lupasi viedä minut meren äärelle huomenna, jos vain ilma on sellainen että ulkona viihtyy. Katsotaan nyt mitä sää huomenna on. Toivottavasti aurinko paistaa että pääsen ulos.

Pian huomasin, että saavuimme ihan uuteen paikkaan. Kamerasta oli akku loppunut matkalla, joten en saanut kuvaa paikasta. Se oli iso talo, jossa kuulemma asuin joku äiti, isi ja kolme lasta. Minua pelotti... jos ne lapset ovatkin kamalia minua kohtaan ja kiusaavat... mutta pelkoni oli turhaa. Pääsin pelaamaan pleikkaria ja tietsikkapeliä. Se oli hurjan hauskaa.

Oho, salainen heijastin taas teki tepposet. Noh, tässä minä pelaan pleikkaripeliä jonka nimeä en nyt muista. Kovasti siinä piti pomppia ja hyppiä, ampua ja kerätä joitain tavaroita.

Pääsin kokeilemaan vähän pienempää moottoripyörää, mitä Tiitin luona olin kokeillut. Tämä alkoi jo olla minulle sopivampi. Prätkä-Possu tulee.... Brumm brumm.. Olisi se vaan kivaa omistaa tuollainen menopeli.

Pian oli aika lähteä tästä mukavasta paikasta. Heipatin kaikille siellä ja jatkoimme matkaa.

Tulimme emäntäni äitin luo yöksi. Huomenna on kuulemma lisää yllätyksiä tulossa minulle. Autoilemme paljon tänä viikonloppuna mutta sehän sopii meikä-possulle, autolla on kiva matkustaa.

Nyt tämä possu painuu unten maille. Hyvää yötä kaikki!