Vappuaatto - Ma 30.4.

Tänään oli se suuri päivä... pääsin katsomaan mikä se sellainen paikka on kuin työ. Aamulla heräsimme hyvissä ajoin ja söimme aamupalaa; taas niitä samoja renkaita kuin aiemminkin. Niillä pysyy nälkä loitolla. Aamutoimien jälkeen lähdimme töihin. Minua kyllä vielä vähän väsytti kun oli vähän huonosti nukuttu yö takana. Yöllä satoi ja ikkunalaudalta kuuluva ropina piti minua valveilla, edes lampaiden laskeminen ei auttanut. :-( Laitoin oikein kruunun päähäni, jotta olisin edustava.

Tässä on emännän työpiste. Siellä oli hurjan monta samanlaista "karsinaa", aivan kuin possuilla. Hih! Laskin niitä olevan 16 ja sitten oli vielä joku pomon huone. Kuva ei näköjään ole ihan paras mahdollinen mutta piti vähän salaa kuvata kun tuo paikka on sellainen, ettei sinne saisi vieraita tulla ihan noin vain. Nyt tuossa on vielä siistiä mutta päivän aikana paperia oli vähän joka paikassa.

Tässä minä leikin puhelimen langattomalla luurilla. En minä mihinkään oikeasti soittanut, oli vain kiva kokeilla. Vähänkö ne oli makeet, vaikka olikin pikkasen isot. Kun puhelin soi niin emäntä laittoi aina nuo päähän eikä nostanut tavallista luuria. Luuri nousi itekseen... se oli jännää.

Päivä oli hieman tylsä kun emäntä vaan puhui puhelimessa ja näpytteli koneelle koko ajan jotain, joten minä otin torkkuja jonkin verran päivän mittaan. Ruokatunnilla minä vähän innostuin ja kun kukaan ei nähnyt, kävin moikkaamassa kopiokonetta. Se on sellainen iso laite mikä sylkee paperia vähän väliä. Pikkasen minua pelotti mutta rohkeasti iskin kiinni kuin sika limppuun. Röh!

Tuollaisen kun saisi kotiin, grrr.... Emännällä on näköjään vähän silmän iloa karsinassaan. Ensin en edes huomannut sitä mutta kun ruokatunnilla emäntä meni syömään ja minä jäin ihan yksikseni siihen, satuin vilkaisemaan tarkemmin mitä siellä oikein oli. Wow, oli ensimmäinen ajatukseni.

Eipä se työ nyt niin mielenkiintoinen paikka ollutkaan. Kotiin lähdimme jo puoli kolmen aikaan ja pian suuntasimme Vapun viettoon Kotkaan. Tällä kertaa emme menneet mihinkään muualle, söimme vain munkkeja ja seurustelimme vieraiden kanssa. Taisin syödä liikaa munkkia, kun masu on vieläkin vähän pipi. Ai niin, meinasin ihan unohtaa... minä sain lainata yo-lakkia, jotta tuntuisi Vapulta. Se oli vähän iso mutta näytin hyvältä, eikö vaan.

Äsken loppui elokuva "Neljät häät ja yhdet hautajaiset", jonka katsoimme emännän kanssa. Se oli aika hyvä elokuva, vaikka enemmän pidän kyllä eläin elokuvista. Parasta taisi olla se vuohi vai oliko se lammas, mikä sieltä autosta tuli. Hih! Nyt laitan itseni yöpuulle ja katson mitä huominen tuo tullessaan, viimeinen kokonainen päivä emännän kanssa.

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille Hauskaa Vappua!

Lepoa ja leikkejä... su 29.4.

Pyhäpäivää vaan kaikille! Tänään sunnuntaina olen viettänyt vähän hiljaiseloa. Viimepäivät ovat olleet sen verran vauhdikkaita, että ajattelin vähän levätä ja kerätä voimia maanantaita varten; pääsenhän katsomaan emännän työpaikkaa. Oi, odotan innolla. No, tuli sitä tänään jotain edes tehtyä eikä vain makailtua.

Emäntä teki TAAS töitä. Se on kova työskentelemään. Tää työ sen äitin luona on vaan joku sellanen osa-aikanen, eli se käy silloin tällöin tekemässä jotain paperin pyöritystä. Pääsin kattomaan millaisia papereita ne oli. Paljon sitä olikin.

En jaksanut kauan pyöriä siinä papereiden keskellä, joten tutustuin toimistoon vähän tarkemmin. Löysin myös uuden ystävän. Se on vähän pelottava mutta kun siihen tutustui vähän paremmin, niin se olikin hauska veikko. Sen nimi on Tietokonevirus. Kuullostaa aika kamalalta... virus... Kun kysyin mikä se virus oikein on, niin MsMoney selitti minulle, että tietokonevirus on sellainen, joka tekee tietokoneen kipeäksi ja sekoittaa kaiken. Hui, toivottavasti ei kenenkään tietokone sairastu tuollaisesta viruksesta.

Toimistosta lähdin seikkailemaan olohuoneeseen. Sieltä löysin jonkun kasvin, olikohan juoru nimeltään, en muista nyt ihan varmasti... minuun iski viidakkokuume ja leikin Janea... hypin liaanista toiseen. Minulla oli hurjan hauskaa kunnes minua kiellettiin hyppimästä kukissa. Höh ja pöh. Pitäähän possun saada leikkiä. Siellä oli myös palmu jonka runkoa pitkin kiipesin kun kukaan ei nähnyt, Hih!! Tuo alimmainen kuva on näköjään otettu salaa siellä rotta-paikassa, luulin ettei kukaan nähnyt kun kävin tonkimassa vähän multaa.

Iltapäivällä lähdimme kohti Kouvolaa. Matka sujui mainiosti, käväisimme siinä pupu-paikassa pikaisesti ja juuri ennenkuin pääsimme perille, emännän auto alkoi oikkuilemaan. Minua ihan pelotti, että jäämme siihen. Onneksi pääsimme jatkamaan matkaa. Toivottavasti pääsemme aamulla töihin emännän kanssa, ettei tule jalkapatikkaa tai bussikyytiä. Tosin bussikyyti sopisi, isossa autossa on kiva matkustaa.

Löysin emännän kirjahyllystä paljon pulloja. Se kuulemma keräilee niitä. Oli siellä aika monta niitä pulloja ja osa niistä oli vähän erikoisen muotoisia; oli lamppu, lyhty, auto, kenkä ja rypäleterttu. Taisi siellä olla banaaniterttukin ja trumpetti. Löydätteko minut kuvasta?

Ilta meni lepäillessä ja katellessa telkkarista Survivoria. Se on jännä ohjelma. Ihmiset asuvat viidakossa ja kisaavat mitä kummemmissa lajeissa. Sitten lopussa kaksi joutui lähtemään kotiin kun muut jäivät sinne vielä. Ja nyt sitten päivitän blogia. Katsoin juuri ikkunasta ulos pimeyteen ja siellä on maa valkoinen. Lunta on satanut. Eikö sen talven pitäny olla jo mennyttä? Pitääkö kaivaa sukset esiin? Öööh, ei minulla taida olla suksia. Hih! Pitänee varautua huomenna kylmään ilmaan. Brr....

Tämä pikkupossu menee nyt nukkumaan siihen ihanan ankka-sänkyyn, jotta jaksaa aamulla herätä aikaisin ja mennä töihin emännän kanssa. Siitä lisää sitten huomenna.

Hyvää yötä!

Uusia tuttavuuksia - La 28.4.

Heippa hei kaikille! Persikka täällä taas kertoilee kuulumisia.

Aamu alkoi normaalisti... heräilimme ja söimme aamupalaa. Minulla ei ollut nälkä, joten tyydyin vain katselemaan. Luimme lehteä ja emäntä keskusteli äitinsä kanssa. Minulle tuli vähän ikävä omaa äitiä mutta se meni nopeasti ohi kun emäntä nappasi minut ja menimme pihalle. Aurinko paistoi ja pääsin vähän rallittelemaan. Istuskelin terassin kaiteella ja katselin maisemia. En voinut vastustella ja kiipesin sellasen valotolpan päälle. Se oli tosi korkeella ja pikkuisen minua huippasi. Onneksi en pudonnut.

Terassilla tapasin pari lehmää, joilla oli aika mielettömät kampaukset :D Hih hih. Ne kuulemma kohta saa kesäkampaukset mutta vielä ei ollut varmaa millaiset. Pyysin emäntää ottamaan kuvan minusta heidän kanssa. Jää joku muisto näistä hassuista veijareista.

Pääsin myös vatkaamaan Hermannia. Se on joku taikina jota hoidetaan melkein kaksi viikkoa. Ihan ihme juttu... Luin myös ohjeet mutta en minä niistä mitään ymmärtänyt. Lopulta siitä taikinasta leivotaan kakku ja se on kuulemma hyvää. En päässyt maistamaan mutta uskon kyllä että kakku on hyvää. Tykkään muutenkin kakusta, nami nami.

Tutkiskelin muutenkin vähän taloa. Siellä oli monta huonetta jossa oli sänky. Yhdessä oli tooooosi iso sänky, Persikka häviäisi sinne saman tien. En uskaltanut kokeilla sänkyä, jos vaikka olisin kadonnut sinne. Toisessa huoneessa oli paljon eläimiä, sellaisia pehmoisia kuten minä. Siellä oli ainakin yksi pupu ja leopardi-perhe. Taisi siellä olla leijona-perhekin. En uskaltanut häiritä heitä, ettei ne syö minua. Ne oli hurjan isoja joten tyydyin kaukaa katselemaan. Siinä huoneessa, jossa emäntäni ja minä majailemme, ei ole paljon muuta kuin sänky ja pöytä missä on tietokone. Emäntä sanoi, että se on hänen vanha huone. Paluu siis juurilleen, hih.

Aamulla tutustuin johonki euro-juttuun. Emäntä näpytteli seteleistä numeroita ja sitten jännäsimme tulisiko osumaa. Ei tullut. Höh, minä olisin halunnut osuman. Koko touhu näytti mielenkiintoiselta. Minulla ei kyllä ole seteleitä, joten en voi itse niitä näpytellä sinne missä kaikki muutkin setelit on kirjattu. Paljon niitä kyllä oli.

Tänään olimme taas ajelulla mutta nyt tyydyin vain matkustajan osaan. MsMoney ei antanut minun ajaa, koska menisimme moottoritielle jossa ajetaan satasta. Liian kovaa pienelle possulle. Ennen lähtöä huomasin ihanat narsissit ja olihan pakko mennä tonkimaan juuria... kärsä hieman mullassa lähdimme emännän autolla (joka muuten on kuvassa melkein kokonaan) kohti Kotkansaarta ja kyläpaikkaa. Minulle olisi kuulemma yllätys siellä. Olin ihan täpinöissäni, että mitäköhän siellä minua odottaa... yritin udella matkalla mutta emäntä ei kertonut yhtään mitään.

Perille päästyämme kiipesimme taas sellaisen laatikkotalon rappusia. Maiju tuli avaaman oven ja päästi meidät sisälle. Emäntäni ei ollut kertonut mitään muuta minusta kuin että olen possu nimeltä Persikka. Olin kuulemma söpö *punastuu*. Olohuoneessa huomasin heti häkin ja siellä majailevat asukit. Tapasin rottasisarukset Nöpön ja Nepin. Ne oli vähän riehakkaalla päällä enkä oikein saanut kuvia heistä. Lopulta saatiin otettu kuvat minusta heidän kanssaan. Eivät ne oikein minusta aluksi piitanneet ollenkaan, rallittelivat vain sohvalla hurjaa vauhtia. Maijun sängyllä oli iso kasa ilmapalloja ja meikä possu hyppäsi sekaan. Pallot vaan lenteli. Hih hih. Lopulta päädyin pallon vartijaksi :D

Jatkoimme emäntäni kanssa matkaa ja menimme meren äärelle, kuten MsMoney oli luvannut. Siellä satamassa oli paljon pieniä veneitä ja jokunen vähän isompikin. Ne kuulemma kuljettaa ihmisiä saaristoon kesäisin. Olisi ollut kiva päästä sellaisen kyytiin.







Kävimme myös Sapokan Vesipuistossa mutta siellä oli vielä aika ankean näköistä kun ei vielä ollut kukkia ja pensaatkin aika lehdettömiä. Pääsin kuitenkin poseeraamaan japanilaisessa puutarhassa. Mikä lie lyhty se oli mutta pieni minä siinä vierellä olin. Näin myös valtavan vesiputouksen, se oli aika näky. Toivottavasti pääsen vielä uudestaan tuonne puistoon kesällä kun kaikki on kukassaan ja on vihreämpää.

Lopulta palasimme takaisin ja emännän piti työskennellä vähän. Kävin sillä välin tutustumassa isoon autoon, joka oli pihassa. Sen auton nimi on Taksi. Kömmin autoon sisään ja se oli valtava. Siellä oli paljon penkkejä ja takana oli joku juttu, kuulemma hissi. MsMoney kertoi, että sillä autolla kuljetetaan sellaisia ihmisiä jotka eivät pysty itse kävelemään tai ovat muuten niin huonossa kunnossa, että eivät pääse itse liikkumaan. Siksi siellä takana on se hissi, sillä nostetaan ne ihmiset autoon. Aika jännä juttu. Samaisella autolla kulkee kuulemma koululaisiakin. Pitihän sitä vähän rattia kokeilla kun näin ison auton rattiin pääsi :-)

Emäntä teki töitä ja minä lepäilin. Kävin välillä vähän kuntoilemassa ja söin vähän kurkkua. Kuntopyörä on jännä laite, siinä poljetaan ihan hulluna mutta ei liikuta mihinkään. Siinä oli paljon jotain numeroita, sain minä poljettua jonkin verran ja kulutin kuulemma muutaman kalorinkin siinä samalla. Pysyy linjat kunnossa!

Iltaa on vietetty hissun kissun ja kohta käydään nukkumaan. Huomenna on taas uudet tuulet ja matkaamme takaisin Kouvolaan. Mutta siitä sitten huomenna lisää. Heippa nyt kaikille ja hyvät yöt!

Pelit ja huvit - Pe 27.4.

Perjantaina aamulla heräsin emännän kanssa samoihin aikoihin. Yöllä olin saanut petikaverin. Sängyssäni istui Wagner. Se on kuulemma vähän rietas sika silloin tällöin. Kuulin myös, että se asuu jonkun Viivin kanssa. Miksiköhän se oli minun sänkyyni tullut? Ei kai vain pahat mielessä ;-)

Emäntä söi aamupalaksi jotain rengasjuttua... niitä oli hirmupaljon. Sain minäkin maistaa vähän, hyvää oli. Täytti masun ja antoi minulle energiaa touhuta päivän yksikseni. Emäntä meni jonnekin paikkaan, jota kutsutaan työksi. Lupasi kuulemma minut ottaa mukaan sitten maanantaina jos olen oikein kiltisti viikonlopun. Täytyy pistää parasta, että pääsee katsomaan mikä se sellanen paikka on kuin työ.

Yksin siis jäin päiväksi. Mietin mitä touhuisin. Piti olla kiltisti, joten en voinut "sikailla" ihan vapaasti. Tutkiskelin paikkoja ja löysin pienen huoneen jossa oli tosi iso vessanpytty, paljon isompi kuin se, jota käytin Tiitin luona (äh, tuli mieleen ne nolot kuvat jotka Alisa otti salaa, nolottaa vieläkin!). Kiipesin jollekin hyllylle jossa oli purkkia ja purnukkaa. Kaiken maailman rasvoja ja voiteita ne näytti olevan. Onneksi minun possunnahkani on niin hyvässä kunnossa, ettei se tarvitse mitään mömmöjä.

Välillä lepuutin jalkojani ja otin myös päivätorkkuja ahkersti. Päivä tuntui tooooooosi piiiiiiiiiiiiiiitkältä kun ei oikein ollut mitään tekemistä. Useiden torkkujen jälkeen jatkoin paikkojen tonkimista. Löysin pallon jossa oli paljon kuvia. Emäntä ilmeisesti oli sen itse rakentanut, kun se ei ollut ihan tasainen. Kiipesin pallon laelle ja huusin täysilllä: "On the top of the world"... vaikka ei se maapallo ollutkaan. Sama se, pallo kuin pallo. Hih!

Pian emäntä jo saapuikin. Innolla kirmaisin hänen luokseen. Söimme vähän ja sitten pakkasimme kassit ja lähdimme taas autoilemaan.

Vihdoin pääsin auton rattiin. Toivottavasti äiti ei suutu kun ajoin autoa, eihän minulla ole edes korttia. Anteeksi äiti!

Matkasimme emäntäni kanssa etelän suuntaan. Ajoimme vähän syrjäisempiä reittejä, että minäkin uskaltaisin ajaa kun vauhti ei ollut niin kova. Ajaminen oli kivaa. Tosin välillä vähän pelotti kun vastaan tuli autoja jotka tuntui ajavan todella nopeesti. Niillä oli varmaankin kiire jonnekin.

Paikka jonne olimme menossa lukee tuossa kuvassa. Tutkailin karttaa, joka oli matkamme varrella. Kotka on merikaupunki, toivottavasti pääsen taas meren äärelle kun olemme täällä. Kun kysyin asiasta emännältäni, niin MsMoney lupasi viedä minut meren äärelle huomenna, jos vain ilma on sellainen että ulkona viihtyy. Katsotaan nyt mitä sää huomenna on. Toivottavasti aurinko paistaa että pääsen ulos.

Pian huomasin, että saavuimme ihan uuteen paikkaan. Kamerasta oli akku loppunut matkalla, joten en saanut kuvaa paikasta. Se oli iso talo, jossa kuulemma asuin joku äiti, isi ja kolme lasta. Minua pelotti... jos ne lapset ovatkin kamalia minua kohtaan ja kiusaavat... mutta pelkoni oli turhaa. Pääsin pelaamaan pleikkaria ja tietsikkapeliä. Se oli hurjan hauskaa.

Oho, salainen heijastin taas teki tepposet. Noh, tässä minä pelaan pleikkaripeliä jonka nimeä en nyt muista. Kovasti siinä piti pomppia ja hyppiä, ampua ja kerätä joitain tavaroita.

Pääsin kokeilemaan vähän pienempää moottoripyörää, mitä Tiitin luona olin kokeillut. Tämä alkoi jo olla minulle sopivampi. Prätkä-Possu tulee.... Brumm brumm.. Olisi se vaan kivaa omistaa tuollainen menopeli.

Pian oli aika lähteä tästä mukavasta paikasta. Heipatin kaikille siellä ja jatkoimme matkaa.

Tulimme emäntäni äitin luo yöksi. Huomenna on kuulemma lisää yllätyksiä tulossa minulle. Autoilemme paljon tänä viikonloppuna mutta sehän sopii meikä-possulle, autolla on kiva matkustaa.

Nyt tämä possu painuu unten maille. Hyvää yötä kaikki!

Kouvolassa! - Touhu-Torstai 26.4.

Tervehdys kaikille matkaani seuraaville. Saavuin jo eilen Kouvolaan MsMoneyn luokse. Olin kuitenkin niin väsynyt eilen illalla, etten jaksanut blogia päivittää mutta nyt tässä pikku possussa on poweria, jotta jaksaa kertoa kaikki kuulumiset tähän mennessä.

Mutta itse asiaan... Matka meni ihan mukavasti, lopussa oli iso tömähdys... taisin sujahtaa MsMoneyn postiluukusta ja tömpsähtää lattialle. Onneksi oli pehmustettu tuo matkustuslaitteeni.

Ai niin, meinasi ihan unohtua, terveiset Femmielle, elokuvalipusta oli iloa kun tutkin matkustuslaitteenni ympäristöä matkan aikana.

MsMoney saavuttua kotiin, pääsin vihdoin ulos. Reissussa näköjään vähän rähjääntyy kun kruunukin oli vinksin vonksin :D

Ihan ensimmäiseksi halusin laittaa viestin äitille, että perillä ollaan ehjänä. Ajattelin, että hän jo ikävöi minua. MsMoney auttoi minua lähettämällä äitille voorumin kautta u2u-postia. Kyllä tuo voorumi on jännä paikka, minkä Femmiellä jo huomasin. Siihenhän voi vaikka attikoitua (meniköhän ihan oikein), no jotain sinnepäin, jos sen äärellä on joka päivä monta tuntia. Niin ainakin MsMoney varoitti kun äitin viestiä kirjoitin. Istuin jonkin aikaa koneen äärellä ja lueskelin hassuja juttujanne.

Sitten oli aika tutustua ympäristöön...

Ensimmäistä kertaa olen kerrostalossa. Vähän pöhköä, että ihmiset, ja jotkut eläimetkin kuten kissoja ja koiria, asuu talossa, jossa on kuin laatikoita päällekkäin ja rinnakkain ja joka laatikossa asuu joku. En oikein ymmärrä mutta eihän tämmöisen reissaajapossun tarvitsekkaan ymmärtää kaikkea, nöf nöf!

Kävin MsMoneyn parvekkeella katsastamassa maisemia ja näin lisää samanlaisia laatikkotaloja. Pihalla oli myös lasten keinuja, hiekkalaatikko ja liukumäki. Saa nähdä ehtiikö tämä possu käydä liukumäessä.

Kuvassa taiteilen parvekkeen kaiteella, vähänkö olen rohkea possu :D Ei pelottanut yhtään! Tai no vähän jännitti, et mitä jos putoan alas. Onneksi mitään ei käynyt mutta pyysin päästä sisälle aika nopeasti.

Päästyään sisälle tämä pikku possu vähän villiintyi ja tunki kärsänsä vähän joka paikkaan, kuten ehkä huomaatte :D

Löysin kivan paikan tähystellä, ja näin minusta tuli majakanvartija. Se oli kivaa. Sieltä näki koko ympäristön ja pystyi hyvin tarkkailemaan mitä emäntä touhusi. Tuon majakan nimi on kuulemma joku split rok. Oikeesti siinä poltetaan kynttilöitä, onneksi oli majakka "pimeänä", muuten olisi tullut possupaistia... hui!!

Uteliaana pikkupossuna en kauan viihtynyt majakassa ja jatkoin ympäristön tutkimista. Löysin nopeasti monta uutta kaveria... ryhmäkuvassa vain osa niistä. Vasemmalta lähtien: Eetu Etana, Pikku-Panda, Leevi Leopardi, Putte, Puten edessä Karvinen ja Karvisen edessä minä, Puten vieressä Apa-apina, jolta puuttui toinen silmä; mitäköhän oli tapahtunut, Apa ei ollut halukas kertomaan. Sitten Apan korvassa roikkuu Mister Kärmes, jonka emäntä oli saanut yli 15 vuotta sitten Tukholmasta. Apan edessä istuu Iso-Panda ja sen vierellä Kenny joka ei jaksanut istua vaan kävi makoilemaan. Iso-Pandan edessä on vielä A-Siili. Aika kivasti kavereita, ei ihan yksin tarvi olla.

Emäntä jo hoputteli, oli aika lähteä autoilemaan!

Pääsin jopa kokeilemaan rattia mutta en päässyt ajamaan, oli kuulemma liian vaarallista pikku-possulle ajaa vilkkaalla kadulla kaupungissa. Ehkä myöhemmin pääsen rattiin ja ajamaan. Samalla kokeilin vaihdekeppiä... ei taida tämä possu jaksaa vaihteita vaihtaa ihan ite.

Ajoimme lyhyen matkan emäntäni pikkusiskon luo ja perillä tapasin pari karvaista otusta... Vellun ja Vilman. Ne on kääpiöluppakorvakaneja. Muistinkohan ihan oikein.

Kuvassa on Vilma ja minä. Aluksi Vilmaa ei kiinnostanut ollenkaan, mutta kyllä hän sitten tuli nuuhkimaan minua ja katselemaan, että mikäs siihen tupsahti.

Tulihan Vellukin minua nuuhkimaan. Hän oli vähän ujompi ja katosi maisemista saman tien. Taisi mennä ulos kun oli ovi auki. Menin perässä katsomaan, mitä ulkona olisi ja oli ihan pakko päästä moikkaamaan pupua, joka oli joutunut kukkaruukkuun! Höh, mitä se siellä tekee, ajattelin. Menin joka tapauksessa esittäytymään.

Tuolla kyläpaikassa oli monta kivaa paikkaa mutta parasta oli ratsastus norsulla. Vähänkö mua jännitti nousta sinne norsun selkään mutta kyllä oli mahtavaa! Kuva ei näköjään ole ihan parhaasta päästä mutta siellä minä kökötän norsun selässä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös tämä kyläreissu. Minua jo vähän väsyttikin ja lähdimme kotia kohti. Pian kotiin päästyämme sanoin emännälle, että minua nukuttaa ja hän järjesti minulle aivan ihanan nukkumispaikan. Sanon sitä ankka-sängyksi.

Kyllä oli vauhdikas päivä minulla. Nukahdin melkein heti ja nukuin sikeästi koko yön upeassa ankka-sängyssäni.

Uuden emännän kertomaa...

Persikka on päässyt perille onnellisesti. Valitettavasti Persikka on niin väsynyt, ettei jaksa päivittää blogia vaan on mennyt jo nukkumaan. Hänellä oli todella vauhdikas päivä. Huomenna Persikka kertoo kaiken saapumisestaan Kouvolaan ja muutkin kuulumisensa.

-MsMoney-

Emännän sana

Persikka on nyt siis matkalla.
Otin vielä kuvan, kun pikkuinen könysi kuoreen :)
Sujautin Persikalle vielä mukaan eilisen elokuvalipun muistoksi. Jos ei ole huomannut sitä matkan aikana, niin terveisiä vaan.
Toivotan Persikalle hyvää ja mielenkiintoista matkaa!
Pitäkää possukasta hyvä huoli.

-Femmie

Kohti Kouvolaa - keskiviikko 25.4.

Hei vaan vielä kaikille! Kohta lähtee Persikka kohti uusia seikkailuja.


Kun hyvästelimme Femmien kanssa, niin se antoi minulle tällaisen hienon nilkkakorun! Etten ihan heti unohda heitä.
No enhän mä nyt tietenkään unohda! Kuten en ole unohtanut Tiitiä ja sen perhettä.
Laitoin matkalle kruunun päähän ja korun nilkkaan, että olen oikein edustava seuraavaan paikkaan saapuessa.


Mutta nyt kuulemma pitää lopetella.
Ja taas possua viedään. Kouvolassa nähdään!

Yllätysten päivä - tiistai 24.4.

Tänään odottelin jännityksellä mitä päivä tuo tullessaan. Femmie ei suostunut kertomaan mitään eikä tuntunut tapahtuvan mitään.
Vihdoin hiukan kolmen jälkeen lähdettin matkaan.


Femmie laittoi minut taskuun etten näkisi minne mennään.
Kun pääsin taskusta pois, niin joudui keskelle kirjoja. Olin ihan pihalla ja hämmästynyt (kuten kuvasta näkyy).
Paikalla oli myös muita tyyppejä. Femmie esittelin minut kaikille ja vihdoin minulle kerrottiin, että olen bookrossien (tai jotain) Porin miitissä.
Siellä keskusteltiin kirjoista. Opin kaikkea uutta hienoa.


Sieltä matka jatkui kulman taakse ja oltiin Femmien vanhalla työpaikalla. Siellä oli paljon kaikkea hienoa tavaraa.
Siellä oli töissä kaksi tyyppiä. Ne olivat tosi hauskoja. Nauroivat vain koko ajan kun Femmie kertoi harrastuksistaan.




Tämän jälkeen lähdimme autolle. Auto kuitenkin meni rikki ja jouduttiin odottamaan apua.
Femmie meinasi jo vähän hermostua, kun aikaa kului ja meillä oli kuulemma vielä menoa.



Viimein selvisi se viimeinen ylläripaikka. Me mentiin leffaan!!!
Mukana oli kaksi Femmien kaveria ja niillä oli ihan hassut jutut :)
Me mentiin katsomaan sellaista jännitysleffaa. Toinen Femmien kavereista kuulemma tykkää sellaisista, mutta toinen taas varoitti että saattaa kiljua.
Meillä oli paljon karkkia mukana ja sain minä pokoorniakin... toivottavasti meni oikein.
Ja onneksi se kaveri ei kiljunut.

Oli kyllä tosi jänskä päivä! Tapasin paljon uusia tyyppejä.
Huomenna lähden sitten seuraavaan paikkaan. Yritän vielä ennen lähtöä ehtiä kirjoittamaan tänne jotain.