su 24. - ma 25.06.2007

Eilen oli kuuma päivä. Ja kun tuo nahka on jo vähän reissussa rähjääntynyt ja puskissa likaantunut, pyysin päästä kylpyyn. Sain ihan itse valita, miltä haluan tuoksua. Otin vaaleanpunaisen pullon. Siinä oli pionin tuoksua.
Tässä arkailen vähän hienoa kylpyammettani.


Mutta kun sitten uskalsin sinne hypätä, siellä olikin kivaa. Harva possu saa kylpeä posliiniammeessa, jossa on kultauksiakin! Ihan oli prinsessamainen olo! Kuivasin itseäni paksuun froteepyyhkeeseen ja menin ulos aurinkoon kuivattelemaan. Samalla hoidettiin sorkat, korvat ja muut. Ihan kuin olisi kylpylässä ollut.


Tänään on sitten menty saparo suorana paikasta toiseen. Huh sentään! Ensin kopioitiin jotakin ohjeita hapsukasseista ja muista ihmeellisyyksistä yhdestä käsityölehdestä ja sitten palautettiin se kirjastoon. Kuulema sen piti päästä sinne takaisin tai joutuu maksamaan sakkoa.
Postiin meni 10 kirjettä ja korttia.

Täällä on hassuja kauppoja. Ässää ja koota. Kävimme koossa ja emäntä raahasi sieltä kolme kassia kotiin.
Kun niistä oli laitettu tavarat kaappeihin, taas lähdettiin. Käveltiin ja käveltiin ja kauan. Käytiin mm. lahjatavaraliikkeessä, basaarissa, kenkäkaupassa ja kangaskaupassa. Sitten mentiin kirpputorille. Voi olla, että siellä oli kirppujakin, mutten yhtään nähnyt. Ne kun ovat niin pieniä.

Emännän tyttökin tuli sinne suoraan töistä ja he etsivät ihan hassuja tavaroita. Emännällä oli joku toivelistalappu kädessä ja hän kulki koko hallin läpi ja tonki joka pöydän ja laatikon. Sanoi, ettei ole ikinä niin tarkoin etsinyt missään. Melkein kaikki hän lyösi mitä pitikin. Mutta oli se kivaakin. Tosin siihen meni niin paljon aikaa, että tällainen pikkuinen possu väsyi ja meni farkkukassiin nukkumaan.
Ja lopuksi hän tietysti tunki päälleni kolme korttipussia.

Lähdimme kotiinpäin, mutta kun siinä matkan varrella oli remonttiale lahjatavarakaupassa, piti siellä tietysti käydä hakemassa kortteja ja vähän muutakin kassiin tuli....
Lopulta pääsimme kotiin.

Mutta vielä mitä! Taas mentiin. Nyt uudestaan kirjastoon, postiin ostamaan lisää postimerkkejä, apteekkiin, ässään ja sitten semmoiseen kauppaan, jossa on paljon kukkia. Ja sieltäkin ostettiin kortteja! Kumma juttu.
Kotona sitten laitettiin kukkia sinne ja tänne ja muutettiin ruukusta toiseen.

Uskokaa tai älkää, mutta koko illan tuo emäntä on taas hiplannut niitä korttejaan. Lajitellut pinoihin ja vienyt osan naapurillekin. Laittoi kassissa oven taa. Siellä asuu joku postcrossaaja kans.
Emäntä yritti ostaa käytettyjä kortteja, muttei niitä ollut kuin vähän yhdessä pussissa. Jonkun loviisalaisen papin kortteja. Siellä oli hienoja 70-luvun kortteja, sanoi emäntä ja alkoi taas ihailla niitä.

Onkohan kukaan lähettänyt minulle kortteja kotiin, kun täällä matkailen? Olisin lähettänyt sinne kortin, mutta kun en oikein muista sitä pitkää litaniaa, joka korttiin pitää kirjoittaa, että se menisi kotiin asti. Että minun sorkanjälkeni on nyt sitten täällä: Terveisiä kotiin! Minulla on Teitä kaikkia ikävä! Mutta kyllä minä takaisin tulen. Ikävöivin terveisin Persikka.